Alexander Julius Furtenbach

Alexander Julius s. 17.12.1813 on nuoremman Tukholman haaran ja Suomen haaran kantaisä. Hän on neljännen polven jälkeläinen Georg Furtenbachista (Georg s. 1630 -> Carl s. 1687 -> Johan Fredrik s. 1730 -> Carl Fredrik s. 1766 -> Alexander Julius s. 1813). Alexander kastettiin jo seuraavana päivänä syntymästään Carlgårdin suuressa salissa. Kasteen suoritti kirkkoherra Nils Ström ja todistajina toimi pitäjän muut papit komminister Per Erik Högström rouvineen ja varapastori Carl J. Fjellström. Kummeiksi oli kutsuttu maamittari Per Klingberg, leskirouva Sara Greta Anzenius, isän serkku Carl Olof Furtenbach ja muuan ”demoiselle” Westermark.

Suurin osa Alexander Juliuksen lapsuudesta ja nuoruudesta kuului Lappmarkissa. Hän oli vain neljävuotias kun perhe muutti Arvidsjauriin. Ainoa tieto, joka löytyi, oli että hän ja vanhempi veljensä Daniel Joachim saivat opetusta kirjoituksessa ja laskennossa isän käräjäkirjuri Wideltä. Pojat olivat luonteeltaan hyvin erilaisia, vanhempi pojista halusi hoitaa taloa ja poroja mutta nuorempi kaipasi ulos avaraan maailmaan.

Eräänä perjantai-iltana elokuun lopulla 1830 oli 17-vuotias Alexander kadonnut eikä kukaan tiennyt minne. Vanhempien tullessa seuraavana päivänä Arvidsjaurin kirkonkylästä, pelästyivät he, mutta pian jo rauhoittuivat, kun ymmärsivät, että ”pakolainen” ei ole päässyt kauas. Siihen aikaan lähti Arvidsjaurista vain kaksi tietä, toinen Skellefteåhon ja toinen Piteåhon. Todennäköisesti hän oli valinnut jälkimmäisen tien löytääkseen toimentulon itselleen. Saadakseen karkurin muihin ajatuksiin, lähetti isä Carl Fredrik hänelle kirjeen poropaimenen, lappalaistyttö Indgrid Matintyttären mukana ja pyysi häntä heti palaamaan kotiin. Varmuuden vuoksi lähetettiin pari ohjavaa kirjettä Alexanderin sisarpuolelle, Carl Georgelle ja ”leskipormestarittarelle” pyynnöin, että he auttaisivat karkuria ”parempiin ajatuksiin”. Jotta matkasta saatiin suurempi hyöty, pyydettiin tyttöä toimittamaan myös pari muuta asiaa. Hänen piti tilata eräs tietty Öhlund kirjoitusapulaiseksi käräjäoikeuteen ”seuraavan Anderssinmessun aikana”. Lisäksi hänen piti ostaa muutamia pikku asioita Piteåsta kotiin tuotavaksi, kuten ”leikattua kirjepaperia” ja isälle seljateetä. Äidille olisi ollut tervetullutta yksi tai pari paunaa hyvää kahvia ja valkeata sokeria”. Kirje päättyi ystävälliseen tervehdykseen isältä ja surullisilta sisaruksilta” lisänä P.S. Äidiltä: ”Julius, Julius, tule pian kotiin lohduttamaan murheellista äitiä” A. S. F-ch.

Kirjeen loppuosa oli ilmeisesti vaikuttanut, koska kadonnut poika palasi heti kotiin. Hän ei kuitenkaan viipynyt pitkään vaan jo kesällä v. 1833 lähti taas. Lähteet eivät kerro minne, ilmeisesti kauas, koska isä sanoi ajatelleensa peräänkuuluttaa hänet aviiseissa, mutta luopui ajatuksesta, koska se ei olisi ollut hänelle kunniaksi. Leski pormestaritar sai kuitenkin selville hänen matkansa, mikä ei suinkaan suuntautunut Piteåhon, missä Aleaxander Julius oli aikaisemmin ollut, vaan sisar tapasi velipuolensa ”pitkällä Sörlandskin matkalla”, josta sisar palasi kotiin elokuun lopulla. Ehkä Alexander Juliuksen tavoitteena oli päästä Skellefteåhon, sillä hän lähetti sieltä isälleen 29. syyskuuta kirjeen. Kirje saapui 29. lokakuuta Fjällbonäsiin – posti ei kulkenut nopeasti silloinkaan. Vastauksessaan Carl Fredrik painotti omaa ja Anna Sofian suurta iloa pojan löytymisestä ja kertoi toivovansa, että he tapaisivat markkinoilla Skellefteåssa 5. joulukuuta. Ilmeisesti tämä oli viimeinen tapaaminen isän ja pojan välillä. Carl Fredrik kuoli 8. kesäkuuta, jolloinka Alexander Julius oli jättänyt jo kokonaan Arvidsjaurin.

Hän muutti v. 1838 Piteån kaupunkiin, jossa hän liittyi äitinsä ja nuorempien sisarien seuraan. Hän saapui sinne Arjeplogista, mutta välillä olevana aikana hän oli vieraillut Degerforsissa tervehtimässä siellä asuvia kahta naimisssa olevaa sisartaan. Vierailun ajalta löytyy pari pientä kopioitua akvarellia kuvaten Degerforsin tehdästa ja herraskartanoa. Akvarellit olivat signeerattu ”kop. A. J. F”. Nämä akvarellit sai kuuliaislahjaksi perheeltään Saefströmmin tyttärentytär Signe Bergström (omaa sukua Frånberg).

Vuoden kuluttua saavuttuan Piteåhon sai Alexander Julius kirjanpitäjän paikan Långvikin lasitehtaalla. Siellä oli inspehtorina Israel Lindfors, hyttimestarina Henric Norling, seitsemän lasinpuhaltajaa, yksi sulattaja ja kolme päivämiestä. Hänen äitinsä ja nuorin sisarensa saapuivat myös Långvikiin. He hoitiva Alexanderin kotia kunnes tämä meni 18. syyskuuta 1842 naimisiin 23-vuotiaan Maria Christina Fjellströmin kanssa. Hän oli erään lasinpuhaltajan tytär.

Nuori pari muutti vuodeksi Jörniin v. 1842. Tämän jälkeen he asettuivat Moröhön, Skellefteån maaseurakuntaan. Tarkempaa tietoa heidän siellä olostaan ei ole. Pari todistusta löytyy tuolta ajalta. Ensimmäisessä häntä kutsutaan ”entinen varanimismies” ja toisessa ”käräjäkirjuri”. Hänen sukuhistoriassa kulkee traditiona, että hän olisi ollut nimismies, mutta oli joutunut lopettamaan tämän tehtävän, kun ei ollut ottanut hevosia ”kuninkaan ajoon”. Syyksi tähän tottelemattomuuteen oli ollut hänen myötätuntonsa ajurivaatimuksiin raskautettuja maanviljelijöiltä kohtaan. On vaikea sanoa miten asia oli, mutta hän oli kuitenkin ollut jonain päivänä nimismiestehtävissä, josta todistaa äsken mainittu todistus, jonka oli allekirjoittanut W. Nordlander 1847 Skellefteåssa. Ainakaan yhtään kuningasta ei liikkunut Skellefteåssa ennen kuin Karl XV ohitti seudun v. 1858 pohjoisella matkallaan, jolloin Alexander Julius oli jo kauan sitten saanut toisen toimen.

V. 1846 hän oli sisäänkirjoittautunut ylimääräisenä tullivahtimestarina Skellefteån tullikamarissa. Alussa tämä toimi ei ollut edes jokavuotinen vaan Alexander Julius työskenteli samanaikaisesti maanmittausmiehenä J. O. Widestedtillä Skellefteåssa. Hän avusti siellä kirjoitustöissä ja myös kartanjäljentäjänä. Hänen todistuksena kertoi hänen toimineen ”asianmukaisen tarkkana ja moitteettomana”. Sitä ei ole vaikea uskoa, kun oli tutustunut hänen pienii akvarelleihin.

Hänet kiinnitettiin kokoaikaisesti tullikamariin Umeåhon v. 1850. Skellefteåsta hänen erotodistuksessaan luki ”raitis ja kunnollinen”. Umeåssa hän toimi vain viisi vuotta, jonka jälkeen hän pyysi siirron Sundsvallin tullikamariin. Siellä asui myös hänen veljensä Carl Erik perheineen. Molemmat perheet tuntuivat pitäneen yhteyttä toisiinsa sangen ahkerasti. He toimivat mm. säännöllisesti kummeina lapsiensa kastetilaisuuksissa.

Viimeiset vuotensa vietti Alexander Julius pienellä Sundsvallin alaisena toimivan tulliaseman Vivstan telakalla. Siellä hän asui vuodesta 1862 kesäkuuhun 1873, jolloin hän ja vaimonsa Maria Christina kuolivat.

Heidän kuoltuaan muuttivat heidän lapsensa pois kotoaan. Kaksi vanhinta poikaa Carl ja Albert olivat jo aikaisemmin jättäneet kodin. Seuraavat kolme poikaa 22-vuotias Emil (Fredrik Emil Alexander) ja 19-vuotiaat kaksoset Alfred ja Algot lähtivät eri suuntiin. Kotiin jäi vain 16-vuotias tytär Selma, jonka isänveli Carl Erik otti huostaansa. He matkustivat perheineen Umeåhon.

Alexander Juliuksen lapset:

Anna Helena Furtenbach

Carl Georg Furtenbach

Albert Furtenbach

Emil Furtenbach

Alfred Furtenbach

Algot Furtenbach

Selma Furtenbach