Johan Georg Furtenbach

Georg Furtenbach oli todennäköisesti Johan Georgen poika tai pojanpoika. Johan Georg oli syntynyt 1566. Hänen oletetaan olevan sen Hans von Furtenbachin poika, joka oli niihin aikoihin Reichenschwandin herrana, omistajana. Hans oli naimisissa kaksi kertaa. Ensin v. 1554 Ursula Pzinzigin kanssa, joka kuoli v. 1566 Reichenschwandissa ja toisen kerran v. 1575 Sidonia von Wildensteinin kanssa. Sukukirjojen mukaan Hansilla ja Ursulalla oli neljä lasta. Helena s. 1555, joka kuoli pienenä, Bonaventura s. 1556, Hans s. 1558 ja Ursula ilman syntymäaikaa. Toisessa avioliitossa syntyi Hans Fredrik 1576. Mikäli Johan Georg kuului tähän perheeseen, on hän syntynyt äitinsä kuoleman yhteydessä v. 1566.

V. 1966 löytyi Münchenin valtionarkistosta inkvisitio-oikeudenkäynnin pöytäkirjat, joiden mukaan Johan Georg von Furtenbach oli tuomittu v. 1632 kuolemaan vehkeilystään ruotsalaisten kanssa. Pöytäkirjoista kävi ilmi, että hän oli silloin 66-vuotias sotilas ja ”wachtmeister”. Toisessa kohdin häntä kutsutaan kapteeniksi, joka oli ollut sotapalveluksessa 48 vuotta. Koska oikeudenkäynti oli esillä v. 1632, pitäisi hänen olla syntynyt v. 1566. Hän ilmoitti lisäksi, että oli vetäytynyt jo sotilasvirastaan ja eli perhetiluksilla Reichenschwandissa. Kysyttäessä miten hän oli tutustunut ruotsalaisiin upseereihin, oli hän vastannut, että aktiiviaikanaan hän oli taistellut yhdessä useiden ruotsalaisten kanssa. Hän oli tavannut heitä nyt v. 1632 Münchenissä ja mainitsi marsalkka Hornin, eversti Hebronin ja lopuksi erään ruotsalaisten palveluksessa olevan saksalaisen everstin, nimeltä Schammersdorf, joka oli hänen lankonsa. Horniin hän oli tutustunut Italiassa ja Hebronin kanssa hän oli sotinut yhdessä espanjalaisia vastaan Hollannissa. Sitten seurasi kysymyksiä hänen asiastaan ruotsalaisessa päämajassa Müchenissä ja syyksi hän kertoi pyytäneensä sotavartioita Reichenschwandia ja lähellä olevaa luostaria varten. Sellaista suojelusta tarvittiin ryöstelyä varten, jota tienoilla liikkuvat sotilasjoukot tekivät. Oli aivan luonnollista lähettää tämä vanha soturi Reichenschwandista tälle asialle.

Neljännessä osassa pöytäkirjaa käsitellään Johan Georgen armahduspyyntöä. Hän oli kehittänyt vastineensa ja painotti sitä, että ei ole halunnut häpäistä tätä ”kunnioitettua aatelisnimeä” valehtelemalla ja sitten hän sanoi, että ystävällinen vastaanotto, jonka hän sai ruotsalaisten päämajassa, johtui vain siitä ystävyydestä ja toveruudesta, jota on sotatovereiden välillä. Siksi hän ei voinut kieltäytyä kutsusta päivälliselle. Hän, joka osallistuu ruokailuun ruotsalaisen upseerin seurassa ei myöskään voi kieltäytyä juomasta heidän kanssaan. Päivällisellä ei ollut mitään keskustelua sotatilanteesta. Hän oli kieltäytynyt siitä kertomalla eronneensa sotilasurastaan ja eleli hiljakseen linnassaan. Keskustelua oli käyty vain yhteisistä muistoista.

Viides osa sisälsi neljä sivua pitkän lisäyksen suurherttuan hovikanslerilta. Hän puhui hyvää Johan Georgesta ja sanoi, että mikäli hänen esiintymisestään voidaan päätellä, omaa hän vähäisen ymmärryksen, on jonkin verran yksinkertainen ja lisäksi hänellä on korkea ikä.

Kuudes jakso, ja samalla viimeinen, on päätös, joka annettiin 9. syyskuuta v. 1632. Sen mukaan tuomioistuin näki asian vaikeampana. Näinä katolisille kriittisinä aikoina piti antaa pelästyttävä esimerkki kaikenlaisista yhteydenotoista ruotsalaisten kanssa. Johan Georg tuomittiin maanpakoon ja mikäli hän palaisi Bayeriin, odottaisi häntä kuolema. Tässä siis tuomiolla oli suurin mielenkiintonsa meille. Luultavammin tapahtui, että tuomittu lähti pois johonkin protestanttiseen pohjoissaksalaiseen valtioon, mistä ”meidän Georg” sitten muutti Ruotsiin 24 vuotta myöhemmin.

Nimen vuoksi on hyvinkin selvää sukuyhteys Georgen ja Johan Georgen välillä. Meillä ei ole tietoa Georgen syntymäajasta, mutta hän kuoli 1702 ja oli ilmeisesti hyvin vanha mies. Saapuessaan Ruotsiin v. 1656 kuningattaren kirjuriksi oli hän n. 25 vuoden ikäinen ja näin ollen syntynyt v. 1630. Hän voisi siis olla Johan Georgen poika, mutta kun laskee tavallisen sukupolven ajan, pitäisi hänen lapsensa olla syntynyt n. 1600 ja hänen lapsenlapsensa n. 1630. Ehkä meillä on tässä todellinen puuttuva lenkki. Mutta on toisaalta myös mahdollista, että Johan Georg avioitui vasta kun hän oli vetäytynyt asepalveluksesta ja saanut vasta silloin pojan, Georgen. Olkoon miten vain, kuitenkin tuon ”inkvisitioaktin” löytyminen on varmistanut kuulumisemme tuohon saksalaiseen sukuun.

Merkittävää on myös se, että Johan Georgea ei löydy Bayerilaisesta aateliskalenterista eikä Franz von Furtenbachin saksalaisesta sukukirjasta, jonka hänen vaimonsa Amalia julkaisi. Selitys on ilmeisesti se, että Johan Georgen saama tuomio todettiin niin alentavaksi, että hänet poistettiin. Kun käy läpi näitä sukuluetteloita, löytyy helposti se perhe, johon hän kuului. Ollakseen yksi reichenschwandilainen, hänen täytyi kuulua tähän perheeseen, josta mm. kertoo tunnettu saksalainen sukukirja jonka on kirjoittanut ober regierungsrat, tohtori Gerhart Nebinger. ”Olen vakuuttunut, että bayerilainen upseeri Johan Georg von Furtenbach oli Bonaventura von Furtenbachin pojanpoika. Hänen poikansa Georg otettiin Ruotsiin."