Furtenbach-suku joukolla luostariin

Sukumme oli kutsuttu koolle jo ties kuinka monennen kerran, mutta monille meistä kokous oli vasta ensimmäinen. Useimmille se oli myös ensimmäinen luostarikokemus sillä paikaksi oli valittu Valamon luostari Heinävedellä. Matka oli pitkä, niinkuin luostarimatkan kuuluukin olla: sukulaisia saapui Suomen lisäksi Ruotsista, Saksasta, Espanjasta ja allekirjoittanut Italiasta.

Valamon luostari osoittautui heti hyvin valituksi kokouspaikaksi, sillä kauniin luonnon lisäksi sekä majoitus että kokoustilat olivat juuri sitä tasoa, joka sopi näin suurelle (79 henkeä) joukolle. Yhteisten hetkien lomassa kukin sai nauttia kävelystä luontopolulla tai muuten vain raikkaasta luonnosta. Kesä oli ollut kaikenkaikkiaan kolea, joten oli iloinen yllätys, että aurinkokin tuli ikäänkuin tervehtimään meitä.

Useat aiemmissa sukukokouksissa olleet antoivat heti hyvää palautetta siitä, kuinka mukavasti tämänkertainen kokous oli järjestetty. Me ensikertalaiset emme voineet tehdä mitään vertailuja, mutta eipä se ollutkaan tarpeellista, sillä jokainen sukukokous on kuitenkin ainutlaatuinen. Järjestelystä vastasi Leena Furtenbach. Hän myös juonsi kaikki yhteiset tilaisuudet. Saimme kuulla Gunnar Nymanin terveiset Ruotsista ja Inari Furtenbachilta suomenterveiset. Oli mielenkiintoista etsiä tuttuja kasvoja vanhoista sukukokousvalokuvista ja lehtileikkeistä, joita jotkut olivat huomanneet asettaa esille kokoussalin perälle. Päivän aikana arvottiin myös suvun kultainen sinettisormus. Sen voitti kokouksen nuorin osanottaja Erin Tschaplin (1 v 10 kk).

Varsinaisessa sukukokouksessa oli esityslistalla monta asiaa; jokunen niistä jäi pois päiväjärjestyksestä silkan ajanpuutteen tähden. Muttä tärkeimmät asiat tulivat toki käsiteltyä: päätimme yksimielisesti perustaa Suomen Furtenbach sukuseura ry:n, kävimme läpi yhdistyksen säännöt ja valitsimme ensimmäiset hallituksen jäsenet. Yhdistyksestä päätettiin tehdä tasavertaisesti sekä suomen- että ruotsinkielinen. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Leena Furtenbach ja varapuheenjohtajaksi Rafael Blomqvist. Muiksi jäseniksi hallitukseen valittiin Tuula Pänkäläinen, Taru Tupola ja Oliver Berkholz. Jokainen heistä edustaa Fredrik Emil Alexanderista ja Johan Alfredista polveutuvaa eri sukuhaaraa.

Luostarissa kun olimme, niin saimme tottakai tietää minkälaista on nykyaikainen luostarielämä, oppia jotain luostarin historiasta ja kuulla Konevitsan mieskvartetin laulua, joka ainkin minun korvissani kuulosti melko eksoottiselta. Slaavilainen illallinen kaikkine herkkuineen kruunasi kauniin lauantaipäivän ja sunnuntaiaamuna oli risteily Sergei-laivalla Taivallahden kanavalle. Omasta mielestäni kokous oli erittäin onnistunut ja parasta antia oli saada vihdoin tutustua moniin sukulaisiin. Naurua riitti ja juttua myös: kaikki olivat niin aurinkoisia, että Italian aurinkokin siinä kyllä toiseksi jäi.

Seuraava varsinainen sukukokous on vasta kolmen vuoden päästä, mutta ei meidän tietenkään tarvitse niin kauan odotella tapaamistamme. On jo huhuttu mahdollisesta retkestä Reichenschwandin linnaan Saksaan, ja yhteisestä tapaamisesta Ruotsin sukuhaaran kanssa ja mitä muuta vielä keksitäänkään!

Erkki Sillanpää, Rooma